Filosofi tarttuu maalipurkkiin ja avaa silmänsä tietyssä valossa

ja mitä siitä seuraa


Alla Kotkan aikuislukiossa vuonna 2004 FI1-kurssilla käytyä keskustelua aiheesta:
Siirry tämän tehtävän vastaussivulle

Opiskelija A:
Aiemmin ajattelin filosofiasta, että se on tyhjän puhumista ja ilmaanhuitomista. Nykyisin filosofia voi antaa minulle lähinnä ihmettelynaihetta ja samalla opin katsomaan kulloinkin eteen tulevia asioita erinäkökulmista. Lisäksi filosofia saa minussa aikaan kyseenalaistamistaeli suuren tukun kysymyksiä.

Esimerkin voisin ottaa värien maailmasta pohtivan keskustelun muodossa.Tämän keskustelu kävin itsekseni tänään mattoja tampatessa:
+ Lempivärini on vihreä.
- Mutta hetkinen, eihän sellaista väriä ole olemassa.
+ Minä näen vihreän, joten sen täytyy olla olemassa.
- Se mitä näet ei ole vihreää vaan ’sinikeltaista’ eli sinisen ja keltaisen sekoitusta. Sitä vaan kutsutaan vihreäksi.
+ Eli samaan tapaan kuin ’sinipunaista’ kutsutaan violetiksi?
- Juuri niin.
+ No mitä värejä sitten on olemassa?
- Punainen, keltainen ja sininen.
+ Onko Ruotsin lippu sinikeltainen?
- Ei vaan sininen ja keltainen.
+ Entä Libyan lippu, minkä värinen se on?
- Se on sinikeltainen eli sen värinen mitä sinä kutsut vihreäksi.
+ Miksi sinä kutsuisit pientä vihreää miestä?
- Maailmaan heitetyksi sinikeltaiseksi mieheksi.

Toivon, että voisin oppia filosofian myötävaikutuksesta keskustelemaan.Filosofiassa minua kiinnostaa metafysiikka ja etiikka. Niihin törmääesimerkiksi keskustelumuotoisilla raamattutunneilla.

Opettaja:

Ja lisää sekoitusta: punainen, sininen ja keltainen ovat perusvärejävain vesivärien ja öljyvärien maailmassa. Painovärien ja valolla tuotettujen värien (myös silmän) maailmassa aniliini, sininen ja vihreä(RBG) muodostavat perusvärit.

Ja oikeastaan jokainen väri on sähkömagneettista aaltoa/fotoneja, jotka virittävät silmän tappisolujen näköpurppuran vähän fotosynteesin tapaan hetken viritystilaan, jonka tuottama sähköimpulssi yhtä aikaa kaapattujen useiden impulssien voimasta saa meidät aivojen näköaivokuorella aikaan väriaistimuksen, jonka sitten vielä aivojen näköinformaation käsittelyyn keskittyneet alueet tulkitsevat.

Värit ovat sopimuksia, joilla nimitämme näitä aistimuksia. Itse väriä ei ole olemassa. Eri eläimet näkevät esimerkiksi eri kohteet erisävyisinä vastaanottavien reseptoreiden mukaan (esim. punaisempana), joillakin eläimillä on heikko tai olematon värinäkö, mutta hyvä valoerottelu (harmaasävyt, sauvasoluja), joillakin on neljättä aaltoaluetta eli ultravieolettia vastaanottavia reseptoreita.

Hyvin mielenkiintoinen kysymys!!!
Mitäs tästä herää??

Opiskelija A:

RGB-värien asemasta esimerkiksi prosessiväritulostuksessa käytetään CMYK-värejä eli syaanin (sinisen), magentan (punaisen), keltaisen ja mustan eri sävyjä ja niiden yhdistelmiä…

Yritin tässä virittäytyä sähkömagneettisille aalloille, mutta silmän tappisolujeni näköpurppuran hetkellinen viritys tuotti oikosulun.

Tämän seurauksena sähköimpulssi ynnä kaapatut impulssit saivat aikaan aivojeni näköaivokuorella seuraavanlaisen väriaistimuksen, jota aivoniinformaation käsittelyyn keskittyneet alueet eivät kyenneet tulkitsemaan. Näin samanaikaisesti (#D21515) ja (#1E6E09) värisiä pilkkuja.
Voisiko joku kertoa mitä näin?

Opiskelija B:

Jos Platonilta kysyttäisiin, näit värin, vaikkapa sinisen, ideanheijastuman tai varjokuvan. Tavallisin aistein pystytään havaitsemaan vain näitä heijastumia tosiolevasta ideoiden maailmasta, jonka oliot ovat esikuvia, puhtaita ideaaleja. Jokainen meistä näkee värit omalla tavallaan, ja värisokeat eivät edes erota kaikkia värejä; he joutuvat opettelemaan osan niistä. Tällöin jokainen meistä muodostaa oman käsityksen kulloisenkin värin ideasta.

Toisaalta, George "oleminen on havaituksi tulemista" Berkeley, fenomenalisti, oli sitä mieltä että, em. sininen on olemassa vain silloin, kun joku sen havaitsee. Mitään ulkopuolista maailmaa ei ole olemassa, vain havaintojen maailma.

Ja Kantillakin taisi olla jokin mielipide asiaan, muistaakseni että kaiken takana oli tosiolevainen, mutta en muista mitä mieltä hän oli havainnoista todellisuudessa.

Tällaista tänään tuli mieleen.

Opettaja:

Heips,

kiinnostavasti olette tulkinneet todellisuutta, sen eri jäsennyksiä ja Platonin ideoita. Platonilta alettiin tivaamaan, että onko olemassa myös likaisen ideaa ja mudan ideaa ja rumuuden ideaa. Sillä kohdalla ideamaailma on hiukan heikko selitys olevaisen muutokselle ja tosiolevaisen muuttumattomuudelle. Mutta silti, esimerkiksi värien maailmasta voisimme tavoittaa jotain pintaa syvempää platonilaisen idealismin avulla.

Jännityksella seuraavia puheenvuoroja odotellen. Koettakaa selvittää vielä tuota Kantin kantaa. Siihen palataan vielä.

Opiskelija A:

Suoritin aivojeni alkulatauksen Ctrl+Alt+Delete ja värit palasivat
jälleen. Kun tässä aiemmin näin samanaikaisesti (#D21515) ja
(#1E6E09) värisiä pilkkuja niin uudelleen sähkömagneettisille aalloille
virittäytyessäni aloin nähdä jälleen punaisia ja vihreitä pilkkuja eli kaikki on jälleen kunnossa, onhan ?;-D


Keskustele nyt parisi kanssa yllä olevasta. Luke oppikirjasta sekä viime tunnin että tämän tunnin tekstejä (Odysseia uusin s. 36-48). Peilaa kotona pohtimaasi, yllä olevaa ja kirjasta luettua. Keskustele parisi kanssa. Muodostakaa yhdessä oma teorianne mielen ja aineellisen maailman suhteesta. Kirjoittakaa se tänne wikiin, laittakaa nimikirjaimenne tuotoksen alle. Siirry: Mieli aine -pohdintasivulle